torstai 21. marraskuuta 2013

Maalaisromantiikkaa

Näin sateisena päivänä on hyvä palata viimeviikonlopun aurinkoisiin tunnelmiin. Kävin nimittäin lapsuuden maisemissani moikkaamassa sukulaisia ja vanhoja lukioaikaisia ystäviä, enkä voinut vastustaa pientä kuvailua vanhempieni asunnossa valon tulviessa ihanasti sisään ikkunoista!



Lapsuudenkotiin on aina mukava palata rentoutumaan kaupungin kiireistä, tapaamaan tuttuja, rapsuttelemaan ihanaa koiraamme Minniä ja tietysti vanhempien hoivattavaksi. Vanha huoneenikin on muuttunut vain suhteellisen vähän ja välillä on mahtavaa heittäytyä 120cm leveään entiseen sänkyyni, joka ei opiskelijaboksiin aikanaan muutossa mahtunut. Ehkäpä seuraavaan asuntooni saan senkin mukaan? ;)




Rakastan entisen kotini maalaisromanttista sisustusta, joka on pitkälti äitini kädenjälkeä. Itse haaveilen ehkä hieman vaaleamman sävyisestä värimaailmasta, mutta huomaan että vaikutteita on tullut mm. puupintojen ja rustiikkien esineiden suosimisen muodossa. Toinen asia joka kehäkolmosen ulkopuolella piipahtaessa jaksaa ilahduttaa ovat kukat. Itse onnistun tappamaan sitkeimmätkin rikkaruohot muutamassa viikossa...



Nykyisin olen myös oppinut arvostamaan heti ulko-ovelta aukeavaa isoa pihaa ja luontoa, jossa teimme viikonloppuna lähes kahden tunnin lenkin Minnin ja lukioaikaisen ystäväni kanssa perinteeksi muodostuneita reittejä kulkien.







Minni on meidän kuusivuotias kultaisennoutajan"pentumme", joka jaksaa toivottaa aina yhtä innostuneesti tervetulleiksi niin tutut kuin tuntemattomatkin. Ei siis mikään huippu vahtikoira.. Seurakoirana tämä halinalle on kuitenkin aivan omaa luokkaansa <3 Tuntuu että perheenjäsenistä on eniten ikävä Minniä, jos maalla ei tule käytyä pitkään aikaan. Onneksi matka on kuitenkin suhteellisen lyhyt! :) Lenkin jälkeen latailin akkuja teekupposen kanssa, sitten tallille ja illalla vielä joka sunnuntain päättävään syvävenyttelyyn. Rentoutuminen oli taattua ja olo oli valmis taas uuden viikon koitoksiin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti